Ystävyyskuntatoiminnan historiaa

Ystävyyskaupunkiliike sai alkunsa pian v. 1945 jälkeen kaupunginjohtajien ja asukkaiden innokkaalla tuella. Päämääränä oli, että sota ei saisi enää koskaan tulla Euroopan kansojen väliin. Useimmat ystävyyskaupunkihankkeet käynnistettiin sodan jakamien maiden välillä. Vuonna 1951 (silloisen) Euroopan kuntien neuvoston yksi tärkeimmistä tehtävistä oli edistää tätä uutta ystävyyskaupunkitoimintaa, ja 1950-luvulla solmittujen kumppanuuksien määrä ja kirjo olikin valtava.

Ystävyyskuntatoiminta ei ole rajoittunut vain Euroopan unionin jäsenvaltioihin – esim. Sveitsi ja Norja ovat aina olleet toiminnassa aktiivisesti mukana. Totta on kuitenkin, että ystävyyskuntatoiminnalla on ollut myönteistä vaikutusta kaikissa Euroopan unionin tärkeimmissä laajentumisvaiheissa aina alkuperäisestä kuudesta jäsenvaltiosta alkaen.

Etelä-Euroopassa demokratian palauttaminen Kreikkaan, Portugaliin ja Espanjaan 1970-luvulla, ja näiden valtioiden ottaminen mukaan EU:hun 1980-luvulla johti uusiin ystävyyskaupunkisuhteisiin maiden kuntien välillä niiden valmistellessa EU:hun liittymistä ja jäsenyyden toteutuessa.

Entisten kommunistihallitusten kaatumista seuranneet muutokset Keski-Euroopassa vuodesta 1989 eteenpäin johtivat jälleen ystävyyskuntahankkeiden nopeaan lisääntymiseen ja lopulta EU:n historian suurimpaan laajenemiseen vuonna 2004, mikä lähensi pitkään jakautuneena olleen Euroopan kansoja toisiinsa.

Vuodesta 1989 EU on – Euroopan parlamentin aloitteesta – tarjonnut merkittävää taloudellista tukea ystävyyskuntatoimintaan erityisesti silloin kun kumppanuuden voidaan osoittaa tuovan eurooppalaista lisäarvoa.

Voidaankin syystä sanoa, että ystävyyskaupunkiliike on yli 50 vuoden ajan merkittävällä tavalla edistänyt Euroopan rauhankehitystä sekä uusien jäsenmaiden integroitumista Euroopan unioniin.